Heihei, livejournal!

Mä en pääse kommentoiman tohon sun uuteen blogiin, ihan pyllystä. No, ainakin saan lukea tekstejä.
-aksu

...olisin kirjoittanut, että jos Petäjän tekstiä voisi kutsua kritiikiksi, olisi toi sun analyysi paras kritiikkianalyysi mitä mä oon lukenut. Monta kertaa kun sun juttuja lukee, tuntee syvää iloa siitä miten löydät ytimen ja osut. Hankalat vaikeasti hahmottuvat asiat muuttuvat teksteissäsi ymmärrettäviksi. Se saa tuntemaan ihailua.

hei jestas mä muutan siihen heti asetukset! en tajunnu että siinä on jotkut nihkeilyasetukset oletuksena päällä. oli vähä kiire muutto niin jäi tämmöset detaljit hoitamatta.
kiitos kommentista <3
- maaria

noni, nyt sinne pääsee kommentoimaan ilman mitään tilejä. anteeksi. ja tervetuloa.
-sama

ei toimi vieläkään

Ei se sun blogi haluu mun juttuja. Laitan sit tänne, jos voisit vaikka liittää tohon amisviiksikeskustelupötköön

Tahtoisin huomauttaa Teemu M:lle, että mun mielestä eo ole kovin hyvä argumentti painottaa Petäjän proosataustaa. Suurin osa näistä teoksista ei kuitenkaan mun silmissä ole niin elitistisiä, että vaadittaisiin vihkiytynyt runokriitikko niistä kirjoittamaan. Näin varsinkin Harjun teoksen teemojen perusteella.

Toisaalta tarve ei myöskään ole miettiä näitä teoksia suhteessa Petäjän argumentteihin mitenkään syvällisesti. Ne ovat niin heikkotasoisia ja asenteellisia, ettei perehtymättömyys jää epäselväksi. Sen sijaan olisi olennaista kyllä osoittaa hesarin lukijakunnalle, että se auguurinen asiansa hallitseminen, jolla Petäjä asiansa esittää, on uskottavuudessaan niin naurettava, että se tahraa koko julkaisua. Harvoin on nähty, että kriitikko kaivaa itselleen näin syvän kuopan. Moraalinen velvollisuus on silloin tuupata.

Mulle tuli vielä surullinen olo koko tosta touhusta, kun aikaisempina vuosina runoudesta on hesarin voimin saatu esiin niin hienoja merkityksiä. Tässä olisi viisi tapausta, jotka olisivat antaneet mahtavan aineiston jatkaa tuota työtä. Mulle kyllä kelpaa sekin, että teokset on hesarin kriitikon mielestä huonoja, mutta että ne luetaan yhden runosuuntauksen osaksi samalla tavoin kuin modernismin alkuaikoina, on jo niin paksua paskaa että mulla se jää lautaselle.

Tämä kritiikki syö myös Tavin kirjapalkinnon uskottavuutta ja Tennilän, Salmenniemen, Heikkisen + Hyvärisen ehdokkuuksia. Se tuntuu helvetin pahalta. Samaan pönttöön menee Kantokorven hesarissa tekemää duunia koko rojaus.

-aksu